Mä meen koska mun mentävä on

Hola mussukat!

Viimestä viedään niinku voi jo otsikosta päätellä. Puoltoista viikkoa niin mun päivät Asikkalassa on ainaki vähäks aikaa luetut :) MUTTA, sitä ennen on tehtävä vielä navettaviikko, jonka jälkeen näytän varmaan ihan zombielta.. Se on oikeasti yllättävän rankkaa työtä. Palkinnoksi olemme kuitenkin varanneet risteilyn Tallinnaan parhaan ystäväni kanssa. Shoppailua ja vähän nollausta, if u know what i mean ;)

Koko joulukuu tuntuu kyllä olevankin aika tapahtumarikas.. Ensin tämä navettaviikko, jonka aikana pitäisi saada asuntolan kamat kasaan ja siivottua huone.. Kun pääsen Helsinikiin, pitääkin jo pakata koko mun asunto, sillä joudun muuttamaan evakkoon sieltä putkiremontin ajaksi.. Pakkaamista pakkaamisen perään..Onneksi kuitenkin tulee lopulta itse joulu, jolloin aionkin ihan luvan kanssa juoda glögiä, syödä suklaata ja hengailla peiton alla.. Oon niin ansainnut sen. :)

Tosiaan niinkuin ehkä voisitte olettaa, että muuttaisin remontin ajaksi vanhemmilleni niin ei. Pitkään olin jo suunnitellut asian menevänkin näin.. Mutta, paras ystäväni heitti ilmoille ajatuksen, että muuttaisin hänen kotiinsa keskelle kaupunkia ! Vanhemmille takaisin ,määräyksen valtaan, muutto ei maittanut, joten nyt saankin avovaimon ja kaksi ihanaa kissaa kämppiksikseni. Muistatte varmaankin ne kissat joita olin hoitamassa ystäväni ollessa lomalla. :)

Muuten ei kuulu ihmeellistä. Tämä jakso on koulussa ollut vähän ikävä ja sekava. Kukaan ei tuntunut tietävän tunneista mitään ja tämä onkin saanut ilmaan yleisen hällä väliä asenteen.. Ehkä tekee meille kaikille ihan hyvää päästä tauolle koulusta ja tekemään eläinaiheista duunia, johon tässä kuitenkin tähdätään.

Viikonloput ovat tuntuneet myös aika lyhyiltä, kun on tosiaan ollut jo sunnuntainan takaisinpaluu koululle.. Olen yrittänyt nähdä kavereitani niin paljon kuin mahdollista ja se tuntuu suurelta määrältä kun vain sen 1,5pv voi olla Helsingissä.. Vähän liian monta kertaa olen sunnuntaina ollut lähtemättä koululle, milloin minkäkin verukkeen takia..

Älkää tosiaan ihmetelko jos minusta ei hetkeen kuulu kun on tosiaan näitä muuttamisia ihan kaksin verroin.. Palaan kyllä varmasti vielä blogin pariin ja kerron työskentelystäni eläinkaupassa.

Love, Jonna

November rain

Morjens !

Terveiset täältä sateisesta ja MUTAISESTA Asikkalasta :) Guns N' Rosesin biisi todella kuvaa tätä säätä ja tunnelmaa täällä päin. Kevyt kuukausi tosiaan ollut taas blogista taukoa, eli on todellakin jo aika päivittää kuulumisia tänne blogin puolelle.

Viime postaukseni jälkeen pääsinkin viettämään ansaittua syyslomaa :) Koska olin sattumoisin rahaton tuolloin (milloin en?), niin pyhitin koko lomaviikon lepäämiseen ja voimien keräämiseen. Todella tuntuikin levänneeltä kum palasin taas koulun penkille.

Hyvillä fiiliksillä on jatkunut syksy ja tää toinen jakso onkin mennyt oikein mallikkaasti. Koulua olen jaksanut käydä ja mielessä onkin nyt jo TOP-jakso joka alkaa joulukuussa! Sain siis TOP-paikan (työssäoppiminen) eräästä eläinkaupasta ja olenkin jo ihan innoissani kun pääsen kotikonnuille ja pois täältä junttilasta, heh :D Varmasti oppiikin paremmin kun pääsee tekemään.

Ja muuten.. Pakko kertoa, että olen ylpeä kultapojastani (=kissastani) :)) Luonteeltaanhan otukseni on tosiaan hyvin letkeä ja suorastaan halinalle, jota saa liikutella ja nostella vapaasti miten vain ja samalla se vain kehrää tyytyväisenä.. MUTTA, viime lauantaina kun vanhempieni kotiin tuli vierailemaan kaksi koiraa, Möppä oli heti puolustamassa reviiriään ja lopulta veti turpaan toista niistä koirista :)) Koiralle ei siis käynyt mitään, enkä suinkaan ole koiravihaaja, mutta olen aina luullut että kissani on se otus joka aina juoksee karkuun eikä puolustaudu muutebn kuin pakenemalla, mutta nyt se olikin kova kolli, idän kadut opettaa ;)

Harmittaa kun en osaa laittaa kuvia tänne blogin puolelle :( Olisin halunnut esitellä uutta ihanaa PINKKIÄ talvitakkiani :) Kuvat muutenkin värittäisivät blogia kivasti :) Kuvia otan tosiaan vain puhelimellani, sillä en omista kameraa, jorten laatu ei välttämättä ole niin hyvä.. Ensi kerraksi lupaan opetella kuvittamaan näitä tekstejä.. :)

Ensi kertaan,
Love, Jonna

Nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä

Hejssan !

Maanantaina tosiaan alko taas uus jakso koulussa. Aina uuden jakson alkaessa mulle tulee sellanen fiilis, et uus jakso, uus alku. Loppujaksosta alkaa aina olee jo niin kyllästyny niihin aineisiin ja ku kokeet vielä painaa päälle, ni haluu vaan et jakso vaihtuis jo ja sais jotain uutta ja kiinnostavaa käsiteltäväksi. Tänään vielä tein viime jakson portfoliota valmiiksi ja nyt virallisesti viime jakso oliski jo paketissa ja kohti uusia haasteita !

Harmi on vaan se, et jakson vaihduttua joudun tulemaan koululle jo sunnuntaisin eli saan vielä vähemmän olla kotona ja rakkaitten kanssa. No, mutta se on asernteesta kiinni !!

Tosiaan tänä vuonna täällä koululla ja asuntolalla olo on tuntunut edes joten kuten mukavalta. Mä oon löytänyt täältäkin sellaisia ihmisiä, jotka on mulle rakkaita ja tärkeitä. Totta kai edelleen siis jonkun verran ketuttaa tulla tänne ja etenkin tää ympäristö............ Tälläi kaupunkilaisena pistää ahdistaa ku ei täältä oikeesti pääse mihinkään :(

Kaikesta tästä valituksesta huolimatta, tuntuu et tällä hetkellä mun elämässä on mukana just ne oikeet ihmiset (ja otukset, Möppä <3), ne joiden kanssa haluan olla ja joihin voin luottaa :) Väärät ja mulle mielipahaa aiheuttavat ihmiset on kadonnu mun elämästä oikeestaan ihan itsestään ! Hassu sillai ku yleisesti ottaen aina oon ollu syksyisin tosi masentunut, ni nyt tänä syksynä onki asiat hyvin :) Kerranki voin ajatella positiivisesti, miten ihana on ollu lämpimän peiton alla, kun ulkona on kylmä ja JOULU :))

Joo tällä kertaa en enempää höpise, kunhan ajattelin päivittää olevani elossa. ;)

Halipusi, Jonna

AINII, mitä mä ostan mun siskolle 18v lahjaksi ? :)

Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas!

Hola !

Niin kuin otsikkokin antaa jo ymmärtää, mä elän taas ! Eilen heräsin innoissani aamuun ajatuksella et mun vuoro on nyt, v*itut muista ja niiden mielipiteistä. Tosi vapautunut olo. Tän verran oli pakko mun henkilökohtaisista asioista jauhaa, koska tää todella tuntuu viimein hyvältä ja mä voin ylpeästi olla se kuka olen enkä kukaan muu :)

Vihaajat vihaa
Meitsi vaan takas vilkuttaa
Antaa niiden hiillostaa

Mielummin ihailen vaan jengin talenttia
Heikot ihmiset vihaa sitä
mitä ne ei voi ymmärtää
Suoraan sanottuna munkin mielest
Mä ymmärrän et sua syö
Jos mä oisin vihaaja
varmaan vihaisin mua myös
Mut tajuan et oot meistä se joka itkee
Älä pliis siis enempää nolaa itsees

Edellinen siis ote Cheekin biisistä Vihaajat vihaa.

Mutta siis, asiaan, eli miltä maalaiselo on maistunut, kun jo hetki täällä on vietetty :) Tunnit on pääasiassa ollu tosi kivoja ja helppoja, kun kuitenkin viime vuodelta on jo pohjaa. Luokkakin vaikuttaa mukavammalta ja ennakkoluulottomalta kuin edellinen.. Yllättävän paljon kuitenkin läksyjä tullut (viime vuonna en muistaakseni saanut yksiäkään)

Täysin uusina asioina meikäläiselle olivat kuitenkin RIKKAKASVIT (woot??) ja TRAKTORILLA ajo.. Tuntuu jotenkin turhalta edes opetella niitä, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan/ käyttämään :) ! Huomiseksi pitäisi olla opeteltuna ne kasvit, joten luultavammin tää ilta meneekin sit niiden parissa, on nimittäin aikamoinen lista.. wuhuu

Tänään ajolin tosiaan ensimmäistä kertaa ikinä traktorilla. Se meni hyvin, kun miettii että ainut moottoriajoneuvo jota oon ajellut on mökin vanha mopo n. 10v. sitten ja ruohonleikkuri (jos se lasketaan).. Aluksi jännitti siis aivan valtavasti ja olin varma et joku kuolee, kun mut siihen rattiin laitettiin.. Opettaja sanoikin heti että "Kun äitis näkis ni ei kyllä uskois" eli luultavammin näytin juurikin kaupunkilaiselta, joka on ihan pihalla.:D Eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus pitää lähteä maalla ajaa kylille. ;)

Nyt kuitenkin jatkan taas kouluhommia, aiheena tällä kertaa kissan ruoansulatus, eli ihan mielesitä siis. :)

Love, Jonna

Asikkalan puiset rattaat

Helou !

Tosiaan se asuntolapaikka jostakin nyt siunaantui ja pääsin opiskelujen pariin. Eilen tulin siinä 8 aikaan illalla asuntolalle ja siinä sitten kotiuduinkin loppuillan paikkoja järjestellen. On kyl niin paljon hienompi huone tänä vuonna verrattuna edelliseen. Ensinäkin se on MUN kokonaan, joka sopii paremmin ku hyvin tälläselle yksin asumiseen tottuneelle. Yritin ladata kuvaakin mun huoneesta, mut koska oon niin tietokonenero niin ei onnistunut tämä blondilta :D

Tosiaan mun huone täällä on lähes samankokoinen kun mun oma rakas yksiöni. Viime vuonna kalusteet mun asuntolahuoneessa oli tasan sänky, kirjopituspöytä ja puol vaatekaappia.... Nyt mulla on myös sohva (!!! luksusta), kirjahylly ja koko vaatekaappi itselleni :) Muutenkin rakennus, jossa majoitun on tälläi kaupunkilaisen näkökulmasta paljon viihtysäimpi ja modernimpi kuin edellinen. Asuntolaohjaajat majailee myös siellä toisella rakennuksella, ni ei nekään ole koko ajan kyttäämässä perään. Oudolta se tuntuikin näin 22v mielestä :D

Tänään olin jo ekalla tunnillakin, joka oli raksaa. Ei ihan mun juttu, mut ei sitä koskaan tiedä mistä on milloinkin hyötyä.. :)

Huomenna oliskin jo hiukan kiinnostavampi koulupäivä, nimittäin aiheena on koirat JA ensi viikolla pääsemmekin aiheiden aiheeseen; nimittäin KISSOIHIN!! :) Jotenki kyl pelkään et luokka on jakautunut niihin koira-ihmisiin enemmistönä, niin kuin aina...

Tää ilta meneekin luultavammin netissä pyöriessä ja koulukaverin kanssa pölöttäessä. Ei paha, kyl mä pystyn tähän!! Voisin ajatella tän vähän niinku lomana Helsingistä, jossa ne surut tuntuu aina suuremmilta kun niitä on niin paljon aikaa miettiä...

Ihanaa et on pitkästä aikaa jotakin ns. tärkeää tekemistä, eikä vaan niin et aika menee tuoppeja kiskoessa kaupungissa.. Helsinki on koti ja nyt onki entistä ihanampi nähdä kavereita ku on koko viikon ollu täällä. Kunhan se kotiinpaluun aika ensin koittaa. :)

Mut enpä jauha enää, harmi kun en saa noita kuvia nyt lisättyä niin ei ois niin ykstoikkosia ja tylsiä nää mun jutut...

Love, Jonna

Käy koulut ja hanki pätevyys

Hellurei !

Vieläkään en ole koululla, mutta teen vähän "kuivaharjoittelua" Helsingissä päin. Paras ystäväni lähti lomalle Turkin lämpöön ja jätti pentunsa mun vastuulleni viikoksi :) ! Samalla terapeuttista myös mulle saada kissaseuraa ja pääsen samalla kätevästi pakoon mun talon remonttia, joka todella käy hermoille...

Kyl sen huomaa et itseäni ainakin kissaseura piristää ! Vaikka kuinka olis itkunen ja ankea päivä, niin ainakin noi otukset haluaa seuraan. Harmi että jouduin silloin vuosi sitten antamaan oman kissani "adoptioon" äitille :( Koulun takia senki jouduin tekemään.. Onneks saan kuitenki karvaista käydä katsomassa aina kun haluan. Tosin siitä on tullut oikea niin"kujakatti " kun se tuonne muutti ;)

Perheeni ja ystävieni ansiosta olenkin jaksanut viimeiset puoli vuotta, en todella tiedä missä olisinkaan ilman heitä.. Suuri kiitos heille tuesta ja jaksamisesta <3

Lopuksi vielä kuva otuksista joiden seurana olen tämän viikon :)

Muistan jäätelökesää !

Hellurei PIIIITKÄSTÄ aikaa! Oon viettänyt niin kaupunkilaiselämää tässä, joten en ole päivitellyt tänne kun ajattelin pitää tän blogin lähinnä tarinana mun elämästä maalla :) Mut elossa ollaan.

Maalle palaan aikaisintaan syyskuun alussa (ollut pientä hässäkkää asuntolan kanssa), joten viikin päivitellä vähän miten mun kesä on mennyt :)



Oikeestaan kaikki ajat jotka oon ollu poissa Stadista, oon viettänyt mun äidin hyvän ystävän kesähuvilalla.
Möppäkin pääsi tietysti mukaan ja nauttikin suuresti olostaan ja kuoriutui siitä myös pieni peto..




Tarkoitus oli laittaa tänne enemmänkin kuvia ja juttuja kesästäni, mutta 
Bloggerin käyttö puhelimella ei ollutkaan niin yksinkertaista..